tiistai 28. tammikuuta 2014

Melkein vuoden.

Voihan Eelis! Reilu 2 viikkoa ja poika täyttää vuoden. Kovasti pitäisi 1v neuvolaa sekä 1v kuvauksia varailla, mutta en nyt yhtään tiedä minne menisin poikaa kuvauttamaan, kun mun, siskon ja veljen, sekä Mean 1v kuvat on otettu paschinskyllä, joka on nyt lopettanut toimintansa! Ai että kun harmittaa, kun olisin halunnut Eeliksenkin kuvat otettavan siellä. 

Mulla on myös ongelma liittyen täytekakkuun nimittäin en yhtään tiedä mitä haluaisin kakun täytteeksi! Perus mansikka-banaani on jo niin syöty, että ei kiitos. Jotain mustikka-valkosuklaa sekotusta vähän mietiskelin, mutta olisiko se liian sottainen.. siis kun kyseessä on lastenjuhla ja mustikka tahraa erittäin ikävästi. 
SAA EHDOTELLA HYVIÄ TÄYTTEITÄ, KIITOS! :)


Ai että.. mä löysin tänään muistitikun, joka oli täynnä vanhoja kuvia ja voi kamala miltä mä oon näyttänyt! Mä en vaan voi käsittää miten mä oon joskus päästäny itteni ihan kauheeseen kuntoon.. onneks oon nyt -20kg kevyempi ja nyt oon oikein tyytyväinen itseeni! Toki vielä kiinteytystä tarvii, mutta pääasia on se, etten näytä valaalta. Hehe

Hurja on muodonmuutos. 

2010 SYKSY, 59kg

Huom, mulle tuli raskaudesta vain 6kg, eli loput 14kg (ennen raskautta) lihoin mässäämällä herkkuja! Hyhh.




sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Hmmh

Voihan blogi sentään. Mä en oikein tiedä, että miten mun pitäs enään suhtautua tähän niin kamalaan ja silti niin rakkaaseen harrastukseen. Mä en keksi mitään kirjoitettavaa, enkä viitsi aina kirjoitella samoja asioita, kun meidän arki on todella samanlaista päivästä toiseen. 

Mä oon myös ruvennut miettimään noita muksuja, että mitä mä viitsin heistä tänne edes kirjoitella ja usein pitkiä tekstejä oikolukiessani pyyhin monia pätkiä pois, jolloin tekstistä tulee minimaalisen lyhyt. 

En mä tätä harrastusta kuitenkaan lopeta, mutta kirjoittelu jää ainakin toistaiseksi vähemmälle, kunnes se kunnon kipinä palaa, jos palaa! 



maanantai 20. tammikuuta 2014

Sitä sun tätä

Lauantaina vietettiin siskon muksun ristiäisiä ja oikein mukavaa oli ja mikä parasta, hyvää ruokaa! Haha.
Harmittaa vaan, kun kamerassa oli asetukset ihan miten sattuu, niin vain murto-osa kuvista oli julkaisu kelpoisia.

Kummipoika sai nimekseen Benjamin Wilson Christian.




Muut päivät ollaankin sitten vaan oikeastaan oleskeltu. :)

video












tiistai 14. tammikuuta 2014

Kuvia.





"Onko sun aina pakko heilua sen puhelimes kans, älä äiti viitti..."





Käytiin myös "Pörris" vauvaa katsomassa ja innolla odotellaan lauantaita, kun poikaa saa vihdoin kutsua nimellään! :)





Kuvapostaus, kun en tähän hätään muuta keksinyt. :) Facebookin puolella on pari videonpätkää.

p.s MÄ EN KESTÄ,  että mun pikkuneiti tulee kesällä jo 3v!!! Missä mun pieni michelin-akka on?

(Mea lähemmäs 3kk allaolevassa kuvassa)

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

5.1

Voi ei, mihin tämä aika oikein katoaa! Eelis tulee enskuussa jo vuoden ja kovasti pitäis jo miettiä tarjoiluja ja juhlien päivämäärää, sun muita juttuja. 

Eelis omaa kyllä täysin erilaisen luonteen kuin siskonsa. Mea on todella kovapäinen ja melko itsenäinen, kun taas Eelis on oikein herkkänahkainen sylissä kyhnöttäjä.  Eelis osaa sanoa "Äiti" ihan tarkoittaen sitä ja "Mitä" tulee myös usein pojan suusta, mutta sitä hän ei vielä oikein ymmärrä, eikä osaa yhdistää.



Tukea vasten kävellään oikein reippaasti, sekä käsistä kiinni pitäen, mutta auta armias jos yrittää poikaa seisottaa ilman tukea niin jalat menee samantien ihan 'spagetiksi'.  Oon tässä mietiskelly, että pitäis varmaan pitää tuolla jonkunnäköisiä ensiaskelkenkiä, kun poika varvastaa kaikenaikaa. Lisäksi Eeliksen konttausasento on melko huikea, kun polvet osuu maahan, mutta muuten on jalat ihan pystyssä kattoa kohti. 


Neiti "minä itse". Kaikki pitää saada tehdä itse, eikä apua kaivata, varsinkaan äidiltä! Mumma saa toki auttaa, mutta jos joku muu yrittää niin neiti suuttuu. Mea osaa pukea päällensä sekä sisävaatteet, että ulkovaatteet, pyyhkiä itse vessassa käynnin jälkeen. (neiti oikein vaatii saada pyyhkiä itse) ja on hän nyt oppinut myös pyytämään anteeksi jos tekee jotain tuhmaa.. tosin nyt kun sen anteeksi pyytämisen on oppinut, niin neiti hokee sitä kaikenaikaa milloin millekin asialle. Kiitos-sanan Mea on oppinut jo pienempänä ja se tulee aina ruuan jälkeen sekä jos neidille antaa jotakin. Myöskin "ole hyvä" löytää tiensä oikeisiin kohtiin.




Popular posts