torstai 31. lokakuuta 2013

Rakastan.


"..Ja musta tuntuu et'voin luopuu mistä vaan, kun mä heidät pitää saan lähelläin
Siis muusta viis, voin luopuu mistä vaan, voin tehdä tappavinta työtä puolestaan
pystypäin

Eihän perhe tää liene aivan sellainen
kuin on telkkarissa perheet nää tila-automainosten
mä tiedän sen

Nojaan ovenpieleen, kuuntelen, ne siellä hengittää
pari unennäkijää, en tahdo herättää
vaan siihen jään
Ja musta tuntuu, et'voin luopuu mistä vaan, kun mä heidät pitää saan...

Mä en tiennyt aikoinaan, mihin vielä joudunkaan
mä en tiennyt kuinka paljon rakkautta heiltä saan
ja pystyn antamaan"


On ihan mahdotonta edes kuvailla, kuinka paljon mä noita mukuloita rakastan! Kaikkine uhmineen, kiukkuineen ja suloisine nauruineen sekä hymyineen. Päivääkään en vaihtais pois! 

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Iso mies!

Mun pieni mies ei oo enään niin pikkunen! Eelishän on nyt jonkunaikaa noussut tukea vasten polvilleen, mutta ei oo ylös asti päässyt. Vein Mean perjantai iltana nukkumaan huoneeseensa ja kun tulin takaisin olkkariin niin meinasin saada kohtauksen, kun mua vastassa oli tällainen näky! 


Mihin mun vauva on kadonnut? Joku on tuonut tilalle tuommosen nyt jokapaikkaan konttivan, ylös kiipeilevän riiviön, joka suuttuu, kun ei osaa vielä itse laskeutua alas. Ei meinannut yöunistakaan sitten tulla mitään, kun Eeliksen mielestä oli niin kiva kaikenaikaa nousta seisomaan pinnoja vasten, eikä millään malttanut mennä nukkumaan, vaikka väsy oli kova.


Mä en jostain syystä saa ladattua tänne videota, mutta facebookin puolella on video, jossa Eelis nousee seisomaan! :) 

perjantai 25. lokakuuta 2013

Kommentti jättää jälkensä.

Tosiaan mun piti julkaista tämä jo aamulla muiden bloggaajien joukossa, mutta sain niin ikäviä uutisiä, että päivä meni vähän muissa asioissa...

Valitettavan moni on saanut osakseen ikäviä kommentteja, haukkumista sekä kaikenlaista muuta kiusaamista. Se on väärin ja voi jäädä kyseisen kommentin saaneen ihmisen mieleen pitkiksi ajoiksi ja aiheuttaa vain mielipahaa.
Aina kannattaa miettiä, että miltä itsestä tuntuisi jos joku kommentoisi teille samoin. 
Kukaan ei loppujenlopuksi ikävistä kommenteista mitään hyödy, päinvastoin.

Itse olen saanut todella inhottavia kommentteja esimerkiksi mun lapsista. Heidän ulkonäön haukkumista sun muuta kamalaa! Se oikeasti sattuu, ihan yhtälailla kuin itseeni kohdistuvat ikävät kommentit. Mun blogia on linkitelty kaksplussaan sekä vauva.fi sivustoille ja haukuttu siellä.

"Oot pilannu lastes elämän, kun oot YH"

"Sun tyttö on tosi ruma"

"Toivottavasti tuleva lapsi on sairas"

Mä en halua lasteni ikinä kokevan minkäänlaista kiusaamista, enkä varsinkaan halua, että he rupeaisivat ketään kiusaamaan. Opetan lapseni arvostamaan toisia ihmisiä ja kohtelemaan ihmisiä siten kuten he itse toivoisivat heitä kohdeltavan.


Kommentti jättää jälkensä on noin kolmenkymmenen blogin yhteinen kampanja nettikiusaamista vastaan (tutustu kaikkiin blogeihin TÄÄLLÄ). Mukana on kertomassa oman tarinansa niin kiusattuja, entinen kiusaaja, sivusta seuraaja kuin äitikin. Tarkoitus on tuoda vakavaa asiaa lähemmäs teitä, netin käyttäjiä. Mukaan ollaan haastettu myös Demi.fi:n ja Vauva.fi:n foorumit, joiden toivotaan tiukentavan kommentoinnin sääntöjä villiksi länneksi muuttuneilla keskustelupalstoillaan. Anna tukesi lisäämällä sivupalkista löytyvä banneri sivuillesi tai blogiisi. Ja muista kommentoida ensi kerralla mielummin kehuja kuin haukkuja - ei tarvitse sitten myöhemmin hävetä.
Mä nyt haastanki teidät kaikki lukijat olemaan toisille ystävällisiä ja välttämään negatiivisia kommentteja. Kiusaaminen on OUT! 

Positiivisuus ja ystävällisuus kunniaan, eikös niin! 



Yhteistyössä: Paitashop sekä Zoner

torstai 24. lokakuuta 2013

Käytöstapoja.

Meille on pienenä opetettu käytöstavat ja mä haluan, että myös mun lapset oppii ne. Jos esimerkiksi olen yksin liikenteessä vaunujen kanssa ja joku avaa mulle oven/pitää mulle ovea, että pääsen kauppaan tai minne nyt olenkaan menossa niin kiitän. Pidän myös itse ovia auki ihmisille joilla voisi olla hankala päästä sisään/ulos. Esimerkiksi juuri toisille äideille, jotka vaunuillansa ovat menossa paikkaan jossa ei ole automatisoituja ovia, ihmisille joilla on kädet täynnä kasseja, ihmisille jotka kantavat isoja laatikoita, sekä vanhuksille tulee pidettyä usein ovea. Kun ihmiset kiittävät niin minä sanon "ole hyvä" ja tämän aion opettaa myös Mealle ja Eelikselle. Joidenkin mielestä tuommoinen voi vaikuttaa tosi vähäpätöiseltä, mutta mun mielestä on kiva, että on vielä tämmöisiä ihmisiä, jotka auttavat, vaikkakin edes noin pienissä asioissa.

Jos olen esimerkiksi syömässä jonkun luona, varsinkin vähän vieraampien ihmisten seurassa, niin korjaan lähes automaattisesti omat astiani pois syömisen jälkeen ja kiitän aina ruuasta. Vaikka monet sanovatkin, että saa kyllä jättää astiat pöytään, niin jotenkin musta vaan tuntuu siltä, että olisi töykeää ne jättää. En myöskään ota lautasta täyteen ruokaa, koska en voi olla varma, että jaksaisin kaiken syödä. Ensin vähän ja jos vielä jää tilaa niin kysyn voisinko ottaa hieman lisää. Myöskin jos en ruuasta pidä, niin syön kuitenkin mukisematta lautaseni tyhjäksi. Kotona Mea aina kiittää ruuasta ja jos hänelle jotakin antaa niin osaa kyllä kiittää, mikä on tosi hieno asia ja jos on esimerkiksi juonut maidon olohuoneessa niin neiti vie kuppinsa keittiöön, kun maito loppuu. 

Anteeksi pyytämistä meillä kanssa nyt harjoitellaan ahkerasti, koska neiti on välillä vähän liian raju Eeliksen kanssa. Vielä ei ole anteeksi kertaakaan pyytänyt, mutta halaa kyllä poikaa jos on tälle tehnyt tuhmasti.
Itse pyydän anteeksi, jos esimerkiksi vaikka vahingossa törmään toiseen ihmiseen. Jos haluan päästä leveästi kulkevien ihmisten ohi niin huikkaan "Anteeksi, pääsisinkö tästä..." ja odotan, että ihmiset väistävät enkä rupea vain tönimään heitä pois tieltä ja ryysimään siitä läpi, sellaisella käytöksellä saa vaan ilkeitä katseita ja paheksuntaa.

Joskus myös kaupassa ollessani jos huomaan, että takanani seisoo joku joka on ostamassa vain maitopurkkia, kun taas itselläni korillinen tavaraa niin päästän tälläisen ohitseni, mulla ei oo ikinä niin kiire, ettäkö yhden maitopurkin jne takia myöhästyisin jostain. 

Mä tykkään olla kohtelias ja avulias. Kaikki kiitokset ja hymyt mitä hyvillä käytöstavoilla saa osakseen ovat todella palkitsevia ja piristävät päivää. Mä niin toivon, että nuo muksutkin oppivat nämä perusasiat, koska liian paljon on nykyään näitä tapauksia, jotka ajattelevat vain omaa napaansa.

<3







tiistai 22. lokakuuta 2013

22.10

Lauantaina oli tosiaan Reckless Loven keikka Seinäjoen rytmikorjaamolla ja siellä oli aivan huisin mahtavaa! Tutustuin uusiin mukaviin ihmisiin ja sai kuunnella loistavaa musiikkia. Facebookin puolellehan mä jo lisäilin videota, niin en nyt tänne laita, sieltä voi käydä kurkkimassa jos haluaa nähdä. :) Kuvia ei paljoa tullut napsittua ja niistäki lähes kaikki oli tosi heilahtaneita tai muuten huonoja, ettei viitsi mihinkään laittaa.


Eelis on kehittynyt nyt tosi pienen ajan sisään tosi paljon! Kontata ja ryömiähän tuo on osannut jo jonkinaikaa, mutta nyt poika myös nousee tukea vasten polvilteen ja monesti on jo ollut lähellä, ettei olisi seisomaan sitä tukea vasten noussut. Jalat ei vielä löydä oikeille paikoilleen, että sais noustua, mutta yritys on kova! Meillä on myös nyt opittu istumaan jotenkuten, vaikkakaan Eelis ei vielä itse istumisasentoon oikein mene, mutta pysyy pystyssä kun häntä "istuttaa".  Eelistä saa olla kyllä kaikenaikaa vahtimassa, kun hän seikkailee pitkin kämppää. Kerranhan mä tuota etsin jonkunaikaa, että mihin hän on mennyt, kunnes löytyi Mean sängyn alta. :D


Poika myös jokeltelee paljon eri tavuilla ja selvästi on jo kuultavissa, että kun on maitoa vailla niin jokellus muuttuu "Mam-maa" muotoon. Meahan hoki pienenä aina maitoa mammaksi. Mealla tuli jo tässä iässä jonkunverran sanojakin, mutta Eelis keskittyy selvästi enempi tuohon liikkumiseen.


keskiviikko 16. lokakuuta 2013

16.10

"EI KOSKE, MUN OMA" on lause joka meillä kuulee kaikkein eniten.
Ihan sama mihin Eelis koskee niin satavarmasti kuuluu jostain suunnasta tämä kyseinen lause ja sitten mennään ottamaan tavara pois toisen kädestä. Mealle kyllä aina sanotaan, että ei saa ottaa toisen kädestä, mutta tällä neidillä on ihan järkyttävän kova luonne (mistä lie perinyt..) niin heti alkaa kauhea raivoaminen ja äiti saa usein kokea nipistelyä ja tuimia katseita. Noh, eihän tuo opi jos ei kiellä ja selitä asioita.

Myöskin jos muksut syövät samaan aikaan niin Mealle ei meinaa oma ruokansa kelvata vaan haluaisi myöskin soseen, mitä en tietenkään anna. Siitäkin neiti jaksaa suuttua päivittäin, kun hän "joutuu" syömään kunnonruokaa ja vauva saa "naminami" sosetta.

Osaavathan he toki olla välillä oikein hellusiakin keskenään, kuten tänään. Välillä pusutellaan ja halitaan, kun kiukkuamiseltaan vain kerkeävät. On nuo vaan niin hölmöjä rakkaita.

En kyllä nyt yhtään muista olenko aikasemmin maininnut, mutta Mea on vasuri. Lusikka on aina vasemmassa kädessä, kynä vasemmassa kädessa ja kaikki pitää vasurilla tehdä. :) Itse olen myös vasuri ja innolla kyllä odotan, että kumpiko kätinen tuosta pojusta tulee! Vähän myös jännittää kuinka nuo oppivat R-kirjaimen ääntämään, kun itselläni on lievä R-vika. Mealla se nyt tulee suht hyvin silloin kun tulee, mutta saas nähdä.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Periksi antaminen ja rajat.

Tosi usein törmää siihen, että vanhemmat ihmettelevät miksi lapset kiukuttelevat ja ovat mahdottomia, vaikka heille annetaan kaikki mitä lapset vain keksivät pyytää.  Noh.. omasta mielestäni juuri siinä on se suurin ongelma, että kaikki mitä lapsi haluaa niin hän myös saa.  Meillä mennään mun säännöillä.. Vaikka Mea joka aamu jaksaa toitottaa haluavansa aamupalaksi vaikka ja mitä, niin kyllä hän kuitenkin puuronsa aina syö kun en vain anna periksi. Rajat täytyy olla ja jos antaa periksi niin lapsihan oppii siihen, että "hei, täähän on kivaa, mäpäs saan aina kaiken mitä haluan"!

Mea osaa olla kaupassa kiukuttelematta, vaikka ei saisikaan jotain mitä haluaisi. Usein tuo toteaa haluavansa keksiä, suklaata, mehua tai jotain muuta, mutta kun hänelle vain sanoo, että "ei nyt/ei tänään/tjt" niin se on siinä. Ei tuo rupea kiukuttelemaan ja huutamaan vaan tyytyy siihen, että nyt vaan ei osteta mitä neiti haluaa.

Meillä myös on neidillä rajat että montako pullaa/keksiä/mitä nyt ikinä tarjolla onkaan saa neiti syödä. Vähän tuo vielä jaksaa kiukutella kun tulee raja vastaan ja sanotaan, että ei enempää, mutta osaa kyllä olla ottamatta sen jälkeen.



Myöskin jos johonkin ei saa koskea, niin siihen ei myöskään kosketa. Mealla meni kauan hiffata, että pöydällä olevat koriste-esineet eivät ole hänen vaan äidin/mumman/kenen tahansa ja että niihin ei saa koskea. Nykyään hän kyllä osaa olla koskematta ja jos vahingossa koskee niin heti katsahtaa muhun ja toteaa "äitin oma". Mä en oo semmonen, että nostaisin tavarat pois, ettei lapsi niihin ylety vaan opetan, että niihin ei saa koskea, eihän nuo muuten sitä opi jos kaikki vaan nostetaan pois eikä kielletä.

Pian tää vaihe tulee taas ajalliseksi Eeliksen kohdalla, kun poika oppii nousemaan pystyyn. Nyt ollaan jo ahkeraan opetettu pojalle Ei sanan merkitystä, kun mummalassa on tosi kiva käydä yhden huonekasvin kimppuun. Häntä kun kieltää niiin ensin tuijottaa meitä hetken aikaa ja sitten alkaa kamala huuto, kun ei saakaan koskea. 



Monelle vanhemmalle on varmasti myös tuttua toisten ihmisten suusta nämä lauseet:

"Anna nyt kun toinen haluaa"
"Kyllähän se nyt voi vielä lisää pullaa/keksiä ottaa, älä oo tommonen"
"Ei se haittaa, vaikka lapsi otti jonkin koristeen ja rikkoi sen, semmosta sattuu"

jne.  

Mun mielestä on tärkeää, että jokapaikassa mennään vanhempien laatimilla säännöillä. Lapsi kun menee helposti sekaisin ja unohtaa, että mitä saakaan tehdä ja mitä ei, kun toisaalla saa tehdä jotakin ja toisaalla ei. 


lauantai 12. lokakuuta 2013

Ihaaaanaa..

Eilen oli todella mahtavaa! Mea meni yötä isälleen ja Eelis mun äidille ja ite läksin muualle viettämään aikaa.
Käytiin jossain raippaluodon perällä jollakin näköalatornilla katsomassa auringonlaskua ja oli kyllä niin kaunista, ettei toista! Mitä enemmän aurinko laski, sitä hienommat värit taivas sai. 




Eeliskin nyt kunnolla konttaa, varsinkin jos näkee jonkun syövän jotakin niin ei mee ku muutama sekunti niin tää pieni mies on paikalla nyynäämässä josko hänkin saisi jotakin, vaikka olisikin juuri syönyt.

Lisäksi Eelis yrittää jo oikein kovasti nousta pöytiä ja TV tasoa vasten, mutta vielä ei ole onnistunut. En kuitenkaan usko, että siihen kovin kauaa menee, kunnes tuo oppii seisomaan. Lisäksi poju on ruvennut jokeltelemaan muutakin kuin vain "mama ma maaa". Saas nähä koska tulee ekat sanat. Meahan jo tässä iässä osasi muutamia sanoja ja kävelikin tukea vasten.


Ensviikonloppukin tulee olemaan mahtava, kun tää neito suuntaa lauantaina Seinäjoen rytmikorjaamolle katsomaan Reckless Lovea. :)

torstai 10. lokakuuta 2013

8kk neuvolaa.

Eeliksen 8kk mitat, suluissa 6kk mitat:
Pituus: 68,4cm (65,6)
Paino: 7,5kg (6,7)
Py: 44,2cm (43,4)

"Kasvaa tasaisesti. Sydän normaali. Kallo ok. Konttausasento ok, istuu hetken tuetta. 
Pinsetti ote ok. Korvat & silmät ok. "

Pieni suuri mies. :) 
Vihdoin saatiin myös lähete, että käydään poistattamassa tuo nypykkä Eeliksen korvan edestä, 
mikä hänellä on syntymästään asti ollut. 


Mea raukkaa pelotti, kun naapurissa porattiin.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Mitä, missä, häh.

Mealla on meneillään ihan hirmuinen kyselyvaihe! 

"Mikä tuo on?"
"Mitä tuolla on ollut?"
"Mikä se on?"
"Missä se on?"
"Mistä se löytyi?"
"Kuka tuo on?"
"Mitä tuo oli?"
"Mikä se semmoinen on?"

Ja kysymyksille ei löydy loppua. :D Oikein totisena kattoo päälle ja möksähtää jos ei kaikkiin kysymyksiin saa vastausta. Tai sitten jos et vastaa niin alkaa kiljuminen. Ihanaa.. Kauhee hihitys taas iskee päälle jos neiti saa vastauksen kysymykseensä. 



Mean mielestä Eeliksen sänky on paljon kivempi ku oma sänky. Tuonne tuo neiti aina kipuaa Eeliksen seuraksi jos toinen yrittää nukkua. 

perjantai 4. lokakuuta 2013

Vauvarokkoa sun muuta.

Voi että kun nyt koetellaan oikein kunnolla! Eeliksellä on mitä ilmeisimmin vauvarokko. Kuumetta en oo ainakaan hoksannu hänellä olevan, mutta eilen kun poika heräs päikkäreiltä oli hän täynnä pieniä näppyjä ja on edelleen. Muutaman päivän tuo on ollut kiukkuisempikin, mutta tänään taas hymyilevä itsensä. Mealla on kamala yskä ja vähän tuntuu neiti lämpöiseltäkin. Pitää käydä ostamassa uusi kuumemittari.. 



Tänään on sitten taas muuten ollut aivan mahtava päivä! Paljon parempi kuin pitkiin aikoihin ja on oikein hyvä mieli. :) hih. P.s voin sanoa, etten enään ikinä kipua öjbergetille! Voin kyllä sanoa, että nyt on jalat hellinä ja mukavasti siinä hengästyikin.. onneksi alas oli hiukan helpompi tulla. Pitää vähän kyllä petrata tätä omaa kuntoa. Käytiin siis katselemassa vähän maisemia sieltä näköalatornista ja oli kyllä aivan upeaa. 
Harmittaa kyllä kun ei tullut otettua kameraa mukaan! Sieltä olisi saanut niin mahtavia kuvia. :(

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

October 2

Lauantaina oli mukava päivä. Käytiin isän luona ja tehtiin siellä pizzaa ja ai että, kyllä se itsetehty on vaan parempaa ku pitserioiden pizzat tai pakastepizzat.. Mean toinen mumma kävi kanssa siinä mun isän luona tuomassa meille Turkin tuliaiset. Mea sai ihanan hellokitty jumpsuitin, kaksi paitaa, vilkkuvat "converset",  sekä karkkia. Eelis sai harmaan jumpsuitin ja molemmat muksut vielä lisäksi mumman Turkkilaiselta ystävältä pienet puput. :) Itse sain t-paidan sekä tupakkaa.



Mä tänään päätin, että haluan punaset hiukset takasin! Punanen hiusväri vaan on niin mua, ei siitä pääse yli eikä ympäri. :) Pikkuhiljaa rupeen värjäileen, blondaus ei oo ees vaihtoehto vaan meen samallalailla ku ennenki eli ruskean päälle vaan punasta niin kyl ne siitä pikkuhiljaa.





Nyt kun meillä ei enään oksenneta niin sitten ollaan flunssassa. Onneksi kuumetta ei oo ollut vielä kertaakaan *koputtaa puuta* eikä toivottavasti tulekaan. :(


Popular posts